torstai 27. kesäkuuta 2013

Loman kunniaksi

Suljin iTunesin. Hyvää tekstiä virtasi paremmin päähän ilman tuota melusaastetta korvissani. Jos jokin aistinautinto on minulle omiaan on se musiikki.
Mutta, nyt sen korvaa pienestä tuuletusikkunasta sisään kantautuva lintujen iltasoitto ja satunnainen muiden vieraiden äänien väreily käytävältä.
Nykyajan askeesiin kuuluu kaikki asiaan kuuluvat lisävarusteet kuten hyvä ruoka, sopivan verran mieltä virittävää tekemistä ja tovereita, jotka kilvoittelevat samojen henkisten aatosten tuiverruksessa ja tyvenessä. Tämän viikon teemoina ovat olleet mindfullnes ja läsnäolo -jokseenkin kaksi samaa asiaa sekä keskustelujen joita käydään toisinaan teeekupin äärellä iltamyöhäiseen saakka korkeasävytteisinä aiheina veljeys ja myötätunto ynnä muut vastaavantyyppiset.

Olen siis kesälomalla. Toki ylitekevänä ihmisenä, lomankin täytyy olla vähintään osin täynnänsä jonkinsortin puuhastelua - muutenhan sitä ihminen alkaa masentua. Kuten ainakin minä taas tänään iltapäivästä aloin huomata ikäviä tummasävytteisiä häivähdyksiä energiassani.. Lopulta päädyin saunaan yksikseni ja siitä järveen ja totesin tämän kuuma/kylmä-hoidon jälkeen kaiken olevan vähintään ihan ok. Ensimmäistä kertaa alan myös todella ikävöidä lapsia.. en ole ikävöijä-tyyppiä, mutta jollain lailla tämä kaikesta erossaolo alkaa tuntua. Tiedän että pitäisi nauttia, mutta minkä sille mahtaa että ajatus viippaa vähän väliä eteenpäin ja siihen miten edessäoleva tulee muotoutumaan.
Juuri ennen lomalle lähtöä poistui taas yksi lähitiimiläinen yritykseni piiristä. Niitä on nyt mennyt tasaiseen tahtiin puolen vuoden ajan. Ja taas tälläkin kertaa ilman ennaltavaroitusta. Olen tehnyt suurimman osan kuuden vuoden yrittäjyydestä vähintään osittain ainoastaan palvellen näitä tiimistä poistuneita ihmisiä ja nyt koen että on aika palvella itse yritystä ja itseäni- perhettäni.



__RUNO__
Miksi muistaisin mennyttä kun sen kuvajainen on muuntunut kultaiseksi tai tunnelma tummemmaksi.
Miksi antaisin mieleni väljähtyä tulevassa - siinä mahdollisessa ja juuri nyt saavuttamattomassa todennäköisyydessä.
Miksi pitäytyä tässä hetkessä kun hetki jonka luulit olevan on liukunut pois ja tyhjyydet seuraa toisiaan.
Haluan hyljätä tämän ajan, joka ei kuitenkaan kaipaa minua kuten minä sitä.
Odota minua silloin kun tulen perässä tai taipuu tuntemattomaksi silloin kun sitä syleilen.
Siksi kaipaan ajan tuolle puolen missä ikuinen rauha ja olevaisuus majailee. 
Ei se kuulu tänne ja silti sitä niin kovin halajan - harahailen ajan ja paikan sumuisilla soilla.
_ Paula _



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti