Se on juurikin joulukuu ja mitä vielä. Istun koneella näin 6.22 yön/aamun ollessa vielä pimeimmillään ja kämpän muilta osin hiljaisena - lukuunottamatta miehen kovaa kuorsaamista alakerrasta.
Tuntuukin siltä näinä päivinä, että ainut todellinen oma hetki on otettava klo 05:00-07:00 välillä - tosin näin viikonloppuna yksinoloa aamulla saattaa saada hetken jopa pidempäänkin.
Se pian toiseksi pienin lapsemme on nukkunut jo useita kuukausia meidän välissä niin, ettei minkään sortin intiimiaikaa ole kyllä jäänyt - tosin ei sitä muulloinkaan ole tyrkytetty eikä pahemmin täältä päästäkään tarjoiltu. AH lapsiperheen iloja.
Otetaanpa tälläinen jännä purku asioista niin tulee varmasti ruodittua läpi ihan kaikki oikein olan takaa:
Oma elämä:
Mikä oma elämä. Ai niin se! Pakko ottaa lisää kahvia.
Olin eilen kuuntelemassa Geshe Pena Dorjeen opetuksia. Teemana oli perimmäinen totuus ja näennäinen totuus. Kyllähän se pohdintaa sai aikaan - laadusta en tiedä. Olen ekan kerran käynyt kuuntelemassa häntä vuonna 2008 ja joka vuosi olen opetuksissa ollut. Nyt niiden piti olla kesällä, mutta ne jouduttiin siirtämään myöhemmäksi. En oikein tiedä jäikö tästä kerrsta mitään käteen, muuta kuin epämääräinen tunne siitä, etten oikein kuulu siihenkään porukaan. Henkinen kotini on ehkä tällä hetkellä hieman kateissa. Allekirjoitan kyllä niin budhhalaisuuden opit -mutta harjoittamisen aika on käyty läpi siinä jo aiemmin, joten en usko että niin "suljettuun" tapaan enää taivun tässä elämässä. Ts:ssän toiminnan takana toki seison, mutta sellainen johdatuksellinen asioihin perehtyminen ei ole enää oikein pitkään aikaan ohjaillut millään lailla, joten olen senkin osalta hieman tuuliajolla. Siihen ei yhtään jeesaa se, että johtokunta toiminta on aika lailla hyllyllä omalta osaltani, kun tehtäväni siirrettiin toisille henkilöille - raskauteni johdattelemina.
Naiseus: Näinä tasa-arvoistavan avioliittolain läpimenon aikoina, on tullut pohdittua tätä omaa naiseutta. Mitä ihmettä se on?! En edelleenkään 33 vuoden jälkeen ole päässyt sitä pätkääkään perille. Äitiyden alan ymmärtää näin neljättä ukulia odotellessa kiitollisena kaikesta kivusta ja särystä huolimatta. Muuta naiseus?! Täh, Mulla on kyllä aika lailla vääristymää siinä miten itseni koen ja näen - sen tiedostan tosi selkeesti.. ongelma on se, etten todellakaan ole päässyt selville mitä asialle pitäisi/ voisi / kuuluisi tehdä. Ystäväni on juuri erkaantumassa lyhyestä ja ulkoapäin katsottuna hankalasta suhteesta. Mulla jäi vähän kaikukaan hänen lause päähän siitä, että olenpahan löytänyt jälleen mun naiseuden tunteen.
En ymmärrä mikä/ mitä se on. Mä en edes tiedä mitä multa puuttuu, mutta näen että jotain sellaista se on, mistä naiset saavat sen jonkun ymph-fiilarin itseensä, jolla porskuttaa eteenpäin rinta rottingillla.
Ehkä myös tästä syystä koen toistuvasti olevani onneton. En ymmärrä sitä, kun syitä on vähän moiseen melankoliaan. Viime aikoina olen ollut aika lailla perseeseenammuttu karhu ja tämän on aikaan saanut tuo edellä kuvaamani mietintä/ tunnustelu sekä tämän "firmaenkelin" aiheuttama huoli yrityksen hoidosta sekä hänen ikävä tapansa antaa ilmi pätemättömyyteni siihen ja tähän ja puutteelisuuteni muutenkin. Kuitenkin sitten olen saanut osakseni ainoastaan ärsyttävää alentavaa lepertelyä ja voivottelua lehmeellä mussuttavalla äännensävyllä. ARGH,, pelkkä ajatus moisesta. No onneksi se on nyt pian loppu. Tosin tämähän tarkoittaa sitä, että pääsen jälleen kilpailemaan sillä mikä minulle oli tärkeää päästä tekemään. Oma mallisto ja ura vai firman hoito. No arvata saattaa kumpi vetää pidemmän korren.
Duuni/ firma:
NOh.. sain tosiaan "firmaenkelin" viime keväänä. Ihmisen apuriksi, jonka piti tulla jeesaamaan asioiden hoidossa. Jonkin aikaa juttu sujuikin ja pienet kohmeisuudet lyötiin alkuveryttelyn piikkiin. Olihan hän omien sanojensa mukaan tehnyt niitä hommia pitkät ajat ja siksi kaiken piti olla hänelle helppoa.
Nyt yli puolen vuoden jälkeen en ole varma mikä oli, sillä mikään ei oikein onnistunut niinkuin oltiin ajateltu ja suunniteltu. Korjailen tässä nyt sitten jälkiä, joita on päässyt syntymään siitä että luotin asiat toisten käsiin ja todella luotin. Tällä hetkellä siedän sellaistakin painetta, että saatan saada pankilta negatiivisen päätöksen takuuvuokra jatkosta, joka pahimillaan johtaa toiminnan lakkaamisen ainankin tässä muodossaan. Olen tähänkin ihan valmistautunut- ainakin henkisesti.
Kaiken kukkuraksi olen saanut kuulla olevani epäluottavainen ynnä muuta upeaa koko tän puolvuotta ja vain siksi että olen yrittänyt pysyä kärryillä toisen toimista ja jos en ole kysellyt on asia johdatettu niin että en oikein ymmärrä asioita ja niiden laitoja.
Mä olen ihan liiankin luottavainen ja pitkäpinnanen. Sääli vaan että kun se pinna sitten alkaa mennä niin sehän sitten alkaa mennä. Lopulta kävikin ilmi, että hän oli omien sanojensa mukaan pätevöitynyt katsomaan päältä että hommat sujuu ja että hän olikin enemmän sellainen kehittäjä ja visionääri... joo näitähän firmalle tarvitttiinkin. Ja näitähän firman historiassa on nähtykkin ihan tarpeeksi- besservissereitä jotka ei itse pistä tikkua ristiin- muuta kuin keksii kivoja ideoita ja näkee näkyjä. Sori ton pestin pidätän ihan niillä, jotka sen duuninkin sitten tekee - ja lähinnä pidätän tämän käsittämättömän visiointioikeuden ihan itselläni, ihan vaan siitä syystä että perkele kannan kaiken vastuun myös sen aiheuttamista seurauksista.
Muuten tämän enkelin aiheuttamaa lankeemusta kaikki on tosi KIVASTI. Työhuonelaisia on upea porukka, fiilis kellarisamme on ihanteellinen hullujen luovien asioiden toteuttamiseen. Ja uudet, uudehkot ja perusnaamat on asettuneet tai asettumassa ihan loistavasti paikoilleen. Saatanpa saada osakkaan tässä kuukauden sisään luotettavasta ja upeasta eukosta itselleni kaiken kukkuraksi.
Paljon on projekteja vielä tälle vuodelle, mutta ne hoitukoon ihan omalla painollaan. Isoin koko porukkaa mietittyttävä asia tällä hetkellä on tuleva äippälomalle jääntini, jonka tulisi tapahtua tuossa helmikuussa. No katsotaan kestetäänkö siihen asti virallisesti. Lantion seutu kun nyt jo rajoittaa työskentelyä aika lailla.
Oma mallisto:
Niin saatiin tosiaan tässä toi eka mallisto vihdoin läjään. Tosin kaikkiin kaavoihin tulee korjauksia, kaikki kaavat pitää uudelleen sarjoa ja tuotekansiot on kesken. Lanseeraus sitten tapahtui toisen firman avajaisten yhteydessä- vähän siinä siivellä. Toki osallistuttiin järjestelyihin ja kustannuksiin jossain määreessä. Heti alkuun tilauksia tuli kivasti sisään ja siihen se on vähän toistaiseksi tyssännytkin. Minkään sortin julkista näkyvyyttä tästä ei tullut... mikä sinänsä on aika sääli, sillä olisi kyllä paukut siihen riitänyt. Mä en vaan osaa tuota puolta. Ja mun nimellä ei tunnu olevan minkään sortin "kuumotuspohjaa" tai arvoa tuossa määrteessä.
Mallisotsta tuli 14 osainen + siinä on kaksi asustetta, joita edelleen odottelen valmistuvaksi erään kolleega yrityksen toimesta. Lisäkappaleita on kaksi - paksut talvitakit, mutta niiden osalta varsinaiseen mallistoon liittäminen jäi totetutumatta, sillä aineisto ja mallikappaleet jäivät hieman hionnan alle ja mulla on nyt kädet täynnä firman hallinnollisen puolen hoitamisen kanssa.
Lisäksi!
Ryhdyin kuitenkin jatkamaan opintoja- joo olen hullu "i knoW". Mallimestari koulutus on nyt kyseessä. Oikeastaan tää kuuluisi tonne oman elämän puolelle, mutta niinkuin minäkin olen sotkussa - sotketaan ne nyt keskenään ainakin jokseenkin.
Koti: Olisi TOSI kiva siivota täällä ja laittaa paikkoja kuntoon etenkin kun on tuo uusi pikkukaveri tulossa ja silleen.. mutta eipä oikeen anna tuo maha paljon saumaa sille. Pesukoneen perkelekkin on jollain vuariolla, niin että pitäs istua ja kytätä vieressä, että toinen osaa antaa ekstra vetensä ylen siinä vaiheessa kun on huuhtelu käynnissä. Tässä huushollissa pyykkiä kertyy sitten sellaisella tahdilla, että voin taata että pyykkipino on jo kahdessa paikassa vai kolmessa -sen yhden -eiku kahden normaalin sijaan. Talossa on yhtä ja toista mitä pitäisi aktviivisesti huoltaa kuntoon, mutta mies ei kyllä siihen homman ole ainakaan viiemeiseen kolmeen vuoteen kyennyt- muuta kuin absoluuttisen pakon sanelemana tai jos vaari on tullut hieman "jeesaamaan". Eteisesssä roikuu kivasti auki revistystä seinästä sähköjohdot- lattia on piikattu auki, seinät on viimeistelemättä ja Paxin vaatekaappi saa odottaa armollisimpia asennuspäiviä autotallissa, joka sentään on ennättänyt hieman oikoontua tässä vuosien saatossa. alunperin se olikin sitä aluetta johon en kirveelläkään suostunut astumaan.
Pahhh-- nyt ei vaan enää jaksa.
Muu: Mikä muu?
