keskiviikko 23. lokakuuta 2013

RUNOJA


23.10.2013

Silloinkin kun järki ei näyttäydy. Kun viisaus ei puhu.
Kun hämmennyksen väreet sieluasi riipovat - jossain häämöttää RAUHA.
Se on piilotettuna viittaan iäisyyden. Lähellä, mutta niin tavoittamattomissa.

Muotojen kasaumat, ilmiöiden sankat monisanaiset joukkiot.
Piiritys kaaottisen huudon ja kysymyksen - vastaustaan vaille tällä kertaa jää.
Riepottelee tuulet, piiskaa inhimillisyyden kaatosateet.
Silti harhan ristiretkeilijä taivaltaa - itse siitä tietmättä.



20.10.2013
Rakkaat veljet kanssa kulkijat tietämättömien taipaleiden.
Meillä kaikilla kaksi polkua valittavana on. On polku unholan ja polku kaukana edessämme häilyvän Aalajan.
Valinta on meidän. Päämärämme silti sama ja sieltä itsemme vielä löydämme.
Kuljemmeko harhaillen vai vakaasti ponnistellen, sitä valoa kohden jälleen mistä olemme tulleet.
Ja jokainen luoksemme saapuva ja sen luota lähtevä olkoon olemassaolomme arvoinen. 
Se mitä suot hänelle, suot lopulta itsellesi. 
Kaikilla on karmalliset haasteensa, ei kukaan täällä kulje keveämmällä taakaalla. 
Auttakaamme siis toisiamme, niin kuin vain voimme.  
Olkaamme läsnä ja antakaamme pois juuri se, mitä luulimme eniten itsellemme janoavamme. 
RAKKAUS ja RAUHA.



29.6.2012

En tehdä voi valintaa. Kuinka voisin tehdäkkään, kun ei ole mistä valita.

Odotan tyhjyyden ilmentymistä - totuuden paljastumista.

Pitkä on ollut sietämisen tie.
Lopumattomalta tuntunut tämä tuskainen taival.

Palkinto ei vieläkään ole näkyvissä, joten keskityn edelleen.