Äkillinen runokohtaus:
Hän valvoi tulta,
Ruokki valkiaa,
Kohensi hiillosta ja antoi liekille kuuliaisesti vaan vasta alkuun pääsi ennen kuin alkoi jo uupua.
Takoi takomistaan,
Eikä valmiiksi saanut.
Palkeilla puhalsi kertatoisensa jälkeen, eloa synnyttävään.
Ei syntynyt Sampoa, ei ihme laitetta pohjolan.
Uupui seppä vain työssään.
Tauottu rauta hiilillä nyt punaisenaan makoo- vaan ei pihdit sitä enää pidättele-
Ei alasin muotoon pakottele.
On seppä luontonsa niellyt, sisunsa sanelema. Lattianrakoon uuvuttama.
Ei keskeneräisellä Sammolla arvoa ole,
Ei tointa todellakaan. Tulkoot toiset takojat - toiset punaisen paukuttajat.
Painukoon tämä Ilmari nyt lepohon.
Antakoon armonsa sanella.
-Paula Vasara-
